Rapattilantie 261 A, Rapattila, Lappeenranta

Käännyin hissukseen autollani Rapattilantieltä tämän talon pihatielle. Saapuessani metsän siimeksestä huolitellulle pihapiirille talon vaalea ja arvoituksellinen olemus kohosi edessäni kuin varjo menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Se oli kuin hiljainen kertoja, joka odotti tarinan sanoja avattavakseen. Viehättävä ja suuren oloinen talo seisoi siellä vaiti ja tarkkaavaisena. Sen seinät olivat vuosien saatossa nähneet monia muutoksia, kuin elämän kaikuja, jotka olivat jääneet kaikumaan sen sisälle. Tarina kertoo, että vuonna 2003 talo oli kokenut muodonmuutoksen, joka oli luonut sille uudenlaisen tyylin ja voiman - ulkoasun, joka kestää tulevien vuosien koettelemukset. Astuessani sisään tunsin, kuinka aika tuntui pysähtyvän hetkeksi. Tilava keittiö ja avara olohuone tervehtivät minua juhlavine ruokasaleineen, korkeine kattopalkkeineen ja suurine ikkunoineen. Se oli kuin taikaa, kun valo leikki seinillä ja lattialla luoden salaperäisen tunnelman. Keittiö oli kuin taideteos, jossa maut tanssivät yhdessä ja luovuus kukoisti. Se tarjosi tilan, jossa ruoanlaitto oli enemmän kuin vain askare - se oli kuin säveliä, jotka loivat harmoniaa ja herkkua kaikille aisteille. Keittiössä valmistuisi varmasti kädenkäänteessä niin yksinkertainen aamiainen kuin juhlavampi illallinenkin. Makuuhuoneet olivat kuin hiljaisia lepopaikkoja, joissa mieli sai levähtää ja unien siivet kantaa. Viisi tilavaa huonetta, jotka odottivat uusia tarinoita ja unelmia, jotka täyttäisivät ne elämän väreillä. Niin yläkerran kuin alakerrankin kylpyhuoneet olivat kuin lupausten keitaita, joissa vesi virtasi kuin elämän voima - puhdistaen ja virkistäen. Poreammeen lämmin syleily oli kuin lohdun antaja, kun arjen haaveet saivat levätä hetken. Alakerrassa, talon sydämen alla, oli tila, joka kutsui moniin mahdollisuuksiin. Se oli kuin valkoinen canvas, joka odotti taiteilijaa maalaamaan siihen oman visionsa. Se oli tila, joka antoi luvan unelmille ja antoi vapauden luovuudelle. Siinä se kaunis talo seisoi kuin muinaisen tarun sankari, joka oli selvinnyt monista haasteista ja kantoi ylpeänä arpiaan. Sen ympärillä avautui suuri ja vehreä piha, joka tarjosi tilaa luonnon kutsulle ja rauhalle. Rapattilantie 261 A. Se on talo, joka oli kuin syvänmeren arvoitus, joka odotti avautumistaan. Se oli kuin tumma metsä, jossa oli paljon piilotettuja polkuja ja kätkettyjä aarteita. Astuessano pois sen pihapiiristä tiesin, että tämä paikka ei unohtuisi koskaan. Se oli talo, joka oli elänyt, eli ja tulisi aina elämään tarinoissa ja muistoissa. Tervetuloa tutustumaan tähän syvänmeren helmeen!